Maker-kulttuuri sopii suomalaisille

Makerspace-tilojen rakentaminen kouluihin on juuri nyt hyvin suosittua ja trendikästä Pohjoismaissa. Teknologia- ja muotoilukasvatukseen on Makerspace-käsitteen lisäksi liitetty samanluonteisia opiskeluun, työskentelyyn ja tiloihin liittyviä termejä, kuten fab lab, hacker space tai design lab. Nämä kaikki kuuluvat ns. maker-kulttuuriin. Koulumaailmassa maker-kulttuuri liitetään monialaiseen STEAM-pedagogiikkaan (Science, Technology, Engineering, Arts and Mathematics).


Kuva 1. Perusasteen kouluja koskevat trendit Pohjoismaissa  
(2017 NMC Technology Outlook for Nordic Schools - a Horizon Project Regional Report, The New Media Consortium & The Norwegian Centre for ICT in Education)


Opetushallituksen uusimmassa valtionavustuksen hakukuulutuksessa innovatiivisten oppimisympäristöjen edistämiseksi kuvataan, että “STEAM-opiskelussa on kyse todellisten ongelmien ratkaisemisesta yhdistelemällä luovasti matematiikkaa, luonnontieteitä, taito- ja taideaineita, muotoiluosaamista ja teknologiaa.” Samaisessa hakukuulutuksessa kuvataan, että “Maker-kulttuurissa on kyse teknologialla leikittelystä, vertaisoppimisesta, itse tekemisestä, käytännönläheisistä projekteista, ratkaisukeskeisyydestä sekä tekemisen ja kokeilemisen hyödyntämisestä oppimisessa.”


Pedagogisesti katsottuna ehkä suurin ero näiden kahden välillä lienee kuitenkin se, että STEAM-pedagogiikka on pääsääntöisesti johdettua koulun toimintaa, mutta Maker-pedagogiikkaan kuuluu myös vapaamuotoisempi, informaali toiminta. Molemmissa on tutkimuksellista ja kokeilevaa toimintaa todellisten ongelmien parissa.   


Maker-kulttuuri, itse tekemisen alakulttuurina, perustaa toimintansa kaikille avoimeen ja helposti saavutettavaan teknologisesti kehittyneeseen oppimaisemaan. Makerspace-tila on paikka, vyöhyke tai alue rakennuksessa, jossa työskennellään erilaisten materiaalien kanssa luovissa design orientoituneissa prosesseissa. SteamLab on koulussa yleensä keskeisellä paikalla oleva alue, jota hyödynnetään opettajien ohjaamina monitieteellisissä kokeilevissa projekteissa.   


Perinteisiä käsityön tiloja on Suomessa kuvattu sanoilla paja tai verstas. Voidaankin ajatella, että koulukulttuurimme ja infrastruktuurimme tarjoavat erinomaisen lähtökohdan tekemällä oppimiseen (learning by doing) ja maker-kulttuuriin, sillä peruskouluissa on jo olemassa käsityön luokat, toisin kuin valtaosassa muun maailman kouluista.

Kyseessä on ainutlaatuinen suomalainen osaamisen, tilojen ja laitteiden yhdessä muodostama  vahvuuselementti, jota meidän tulisi nyt kyetä hyödyntämään. Se vaatii toimintakulttuurimme muuttamista (yhteisopettajuus, työn aikatauluttaminen jne.) ja entistä parempaa oppimaisemasuunnittelua (tekeminen mahdolliseksi kaikissa oppiaineissa ja koko ajan). 

Olemmeko valmiita siihen?



Kirjoittajat:
Iina Volotinen
Käsityönopettajaopiskelija, kirjoittaa pro gradu-tutkielmaa
Makerspace-oppimisympäristöön liittyen

Markku Lang
Oppimaisematutkija



Kommentit