Monimateriaalisuus haastaa käsityön oppimisympäristön - vai päinvastoin?


Onko monimateriaalisuus sitä, että oppilas tutustuu yhden käsityöprosessin aikana moniin eri materiaaleihin? Vai onko se sitä, että oppilas oppii tuntemaan ja työstämään mahdollisimman monia materiaaleja koko käsityön yleissivistävän opetuksen aikana? Milloin on syytä keskittyä yhden materiaalin hallintaan ja harjoitella pitkäjänteisesti? Milloin on harjoitellut riittävästi, että saa tuntuman materiaaliin sekä sen työstämiseen liittyviin työvälineisiin? Milloin oppilas kokee positiivisen oppimiskokemuksen ja tunteen siitä, että osaa ja hallitsee erilaisia materiaaleja?


Uusin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS, 2014) määrittelee käsityön monimateriaaliseksi. Tämä määrittely on käytännöllinen ratkaisu, jolla on voitu häivyttää teknisen työn ja tekstiilityön rajaa. Lisäksi käsite hälventää sukupuolisidonnaisuutta sekä mahdollisesti vaikuttaa siihen, ettei oppilas keskity pelkästään toiseen käsityön osa-alueeseen. Toisaalta tämä määrittely antaa mahdollisuuden tarkastella käsityötä uudella tavalla. Tekstiilityön, teknisen työn ja teknologiakasvatuksen sisältöjä yhdistävän käsityön tavoitteena on tutustuttaa oppilas yleissivistävästi eri materiaaleihin oppilaan oman kiinnostuksen mukaan. Ideaalitilanteessa oppilaiden omat ideat ja suunnitelmat toimivat lähtökohtina, joiden pohjalta materiaaleihin tutustutaan, niitä testataan ja kokeillaan. Lopulta oppilas valitsee työhönsä soveltuvimmat materiaalit. Käytännössä monimateriaalisuutta tulkitaan ja toteutetaan kouluissa hyvin monella tavalla.

Tällä hetkellä yhtenä monimateriaalisuutta määrittävänä tekijänä toimivat ne oppimisympäristöt, joissa käsityön opetus tapahtuu. Jos oppimisympäristöillä tarkoitetaan (POPS 2014, 29) tiloja ja paikkoja sekä yhteisöjä ja toimintakäytäntöjä, joissa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat, niin mitä monimateriaalisuus silloin tarkoittaa tai miten se ilmenee? Oppimisympäristöön kuuluvat myös välineet, palvelut ja materiaalit, joita opiskelussa käytetään. Oppimisympäristö tukee yksilön ja yhteisön kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta (POPS 2014, 29). Käsityö on oppiaineiden joukossa erityinen, koska oppiminen tapahtuu vahvasti materiaalien välityksellä: oppilaat ajattelevat materiaalien ja työvälineiden avulla. Käsityö on materiaalien ymmärtämistä, vuorovaikutusta sekä keskustelua materiaalien kanssa ja niiden välityksellä. Uusia oppimisympäristöjä luotaessa tai vanhoja muunnettaessa ei tämän vuoksi ole lainkaan yhdentekevää, miten monimateriaalinen käsityö määritellään.


Miten monimateriaalisuus teidän koulussanne toteutuu? Millaisena toivoisit sen toteutuvan? Millaisia vaatimuksia se asettaa käsityön oppimisympäristölle?

Kirjoittajat:

Kaiju Kangas
Yliopistonlehtori
Helsingin Yliopisto

Erja Syrjäläinen
Professori
Helsingin Yliopisto









Kommentit