Uusia ja uudistettuja käsityötiloja



Kuvaamme tässä blogitekstissä kuuden eri koulun käsityön fyysisiä oppimisympäristöjä; niiden suunnittelua, sekä hyviä ja huonoja puolia opettajien näkökulmasta. Tiloja on kehitetty vastaamaan paremmin uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) vaatimuksia. 

Olemme parhaillaan viimeistelemässä pro gradu -tutkimustamme, jonka tarkoituksena on ollut selvittää käsityön fyysisen oppimisympäristön kehittämisessä huomioon otettavia tekijöitä POPS:n (2014) mukaisessa käsityön opetuksessa käsityönopettajien näkökulmasta. Seuraavaksi esittelemämme käsityön oppimisympäristöt ovat olleet osa tutkimustamme. Keräsimme tutkimuksen aineiston haastattelemalla käsityönopettajia ja havainnoimalla käsityön oppimisympäristöjä.

Käsityötiloista kaksi ensimmäistä on remontoitu suoraan yhtenäisiksi, uusiksi tiloiksi. Neljä seuraavaa ovat kouluja, joissa tekstiilityön tila on koulun sisäisin järjestelyin siirretty teknisen työn tilan yhteyteen tai mahdollisimman lähelle sitä.


Koulu 1: Luokat 7-9, noin 400 oppilasta


Aloite koulun käsityön oppimisympäristöjen kehittämiseen lähti liikkeelle vanhan taito- ja taideainesiiven remontin myötä. Lähikoulun yhdistymisen vuoksi koulua laajennettiin, jolloin käsityön oppimisympäristöt remontoitiin uudenlaisiksi. Opettajilla on pitkä ura takana käsityönopettajina, joten heillä on ollut hyvä käsitys tiloissa tarvittavista toiminnoista. Yhteisen käsityön opettamisesta opettajilla ei kuitenkaan ole kokemusta, joten suunnittelu oli osittain arvailujen varassa. Suunnittelun tukena toimi Opetushallituksen (vanhentunut) tilasuunnitteluopas. Suunnittelussa hyödynnettiin asiantuntijoita, joilta kysyttiin näkemyksiä pohjapiirustuksesta. Käsityötilojen suunnittelussa on korostettu valvontaa, turvallisuutta, tilojen yhtenäisyyttä ja toimivuutta, sekä yhteistä suunnittelu- ja kokoontumistilaa.

Käsityön oppimisympäristö sijaitsee koulun osassa, jossa on myös kuvaamataidon, musiikin ja kotitalouden luokat. Tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen tilojen välissä on design- tila, joka on tarkoitettu ideointiin ja suunnitteluun, sekä paikaksi, johon molempien työtapojen oppilaat voivat yhdessä kokoontua. Kulku tekstiilityön tilasta teknisen työn tilaan on vaivaton design- tilan läpi. Design -tilasta on kulku myös 3D-tulostus- ja laserleikkurihuoneeseen. Tekstiilityön ja kuvataiteen luokan välissä on kudontatila, sekä yhteinen märkätyötila.


Koulu 2: Luokat 1-9, noin 600 oppilasta




Käsityön oppimisympäristöjä kehitettiin koko koulun peruskorjauksen yhteydessä, jolloin myös käsityön oppimisympäristö suunniteltiin kokonaan uudelleen.  Aluksi suunnittelusta vastasi arkkitehti, jolla ei ollut kokemusta käsityön oppimisympäristöjen suunnittelusta. Arkkitehti vaihdettiin lopuksi ulkopuoliseen erikoissuunnittelijaan, jonka kanssa opettajat suunnittelivat yhdessä uusia tiloja. Suunnittelun lähtökohtana oli se, että käsityön tilat ovat lähekkäin, ja että kaikkia kovia materiaaleja voidaan työstää yhdessä samassa luokassa. Tiloissa ei ole erillisiä metalli-, elektroniikka- ja puutyöluokkia. Teknisen työn opettajat kehittivät yhdessä erikoissuunnittelijan kanssa muunneltavan työpisteen, joka mahdollistaa monien materiaalien työstämisen samassa tilassa.

Koulun käsityön oppimisympäristöissä on alakoulun ja yläkoulun teknisen työn luokat, joilla on yhteiskäytössä konesali, hiontatila, kuumakäsittelytila ja maalaushuone. Yläkoulun teknisen työn työtapojen luokan ja molemmat tekstiilityön työtapojen luokat yhdistää techlab, jossa on ohjelmointirobotteja, 3D-tulostimia ja laserleikkuri. Yläkoulun tekstiilityön työtapojen tilojen yhteydessä on erillinen märkätila.


Koulu 3: Luokat 1-6, noin 600 oppilasta




Aloite käsityön oppimisympäristöjen kehittämiseen lähti esimieheltä. Kouluun tarvittiin lisää luokkatilaa, joten toinen teknisen työn luokkatila päätettiin muuttaa tekstiilityön tilaksi. Näin vanha tekstiilityön tila vapautui luokkahuoneeksi. Muutos osui hyvin uuden opetussuunnitelman tuloon, jolloin tilojen yhdistäminen vastasi myös käsityön oppiaineen tarpeeseen. Metallityöpajan ja tekstiilityön työtapojen tilan välinen ovi laitettiin umpeen. Opettajan tilan ja pintakäsittelyhuoneen ovet vaihdettiin paksumpiin, jotta ne vaimentaisivat paremmin tekstiilityön luokkaan kantautuvaa ääntä.

Käsityötilojen suunnittelussa korostettiin erityisesti sitä, että tilat saadaan lähekkäin ja toimiviksi. Tekstiilityötilan suunnittelussa mietittiin, mitä toimintoja sinne tulisi mahtua, ja mitä uusi opetussuunnitelma sinne vaatii.  Opettajat saivat olla mukana suunnittelupalavereissa, jolloin heiltä kysyttiin toiveita ja tarpeita tilojen suhteen.

Käsityötiloissa on teknisen työn ja tekstiilityön työtapoihin soveltuvat luokat, joiden välissä on pintakäsittelyhuone, opettajan tila ja metallityöpaja. Teknisen työn työtapojen tilan vieressä on konesali, jonka seinustalla on kovien materiaalien varasto. Teknisen työn ja tekstiilityön tilojen välillä voi kulkea joko konesalin, pintakäsittelyhuoneen, käytävän tai opettajan tilan kautta. Tilojen fyysinen läheisyys on lisännyt opettajien yhteistyötä ja oppilaiden eri materiaalien joustavaa käyttöä. Teknisen työn opettaja pitää yhtenä tilojen parhaana puolena hyvää konesalia. Opettajat toivovat, että käsityötiloissa olisi käytettävissä tietokoneita, tai erillinen suunnittelutila.


Koulu 4: Luokat 1-6, noin 400 oppilasta




Aloite käsityön oppimisympäristöjen kehittämiseen lähti liikkeelle uuden opetussuunnitelman kautta. Yksi käsityönopettaja otti hankkeen projektityökseen ja hankki sille rahoituksen. Lisäksi kouluun tarvittiin lisää luokkatilaa, joten tekstiilityön opetus tuotiin teknisen työn tiloihin. Näin saatiin yksi monimateriaalinen kokonaista käsityötä tukeva oppimisympäristö. Suunnittelussa oli apuna myös sisustussuunnittelija, joka suunnitteli tilojen visuaalisen ilmeen oppilaiden ja opettajien keskustelujen pohjalta. Koko käsityön oppimisympäristöstä puhutaan Linnunratana, johon kuuluu erilaisia avaruusteeman mukaan nimettyjä työpisteitä. Opettajat saivat olla mukana suunnittelussa alusta asti, ja he saivat vaikuttaa tiloissa kaikkeen värityksestä kalusteisiin ja välineisiin. Käsityötilojen suunnittelussa on korostettu muunneltavuutta ja monikäyttöisyyttä, sekä oppilaiden itseohjautuvuutta ja työturvallisuutta.

Tilat ovat pienet, mutta ne sisältävät monta toimintoa. Monityötilassa (Supernova) on valokuvausstudio (Teleskooppi), jota käytetään myös yhteisenä aloitustilana (Alfa & Omega). Monityötilassa on laserleikkuri ja ompelukonepöydille saa juotinasemat elektroniikkatöitä varten. Monityötilan ja verstaan (Pyrstötähti) välissä on konesali (Sputnik) ja kokeilu- ja pintakäsittelytila (Pohjantähti). Kokeilu- ja pintakäsittelytilassa on välineistöä myös prototyyppien tekemiseen. Ideointiin on erillinen pieni tila (Big bang). Verstaan toisella puolella on kuumakäsittelytila (Punainen jättiläinen). Käytävällä (Raketti) on kirjasto ja vitriinikaapit töiden näytteillepanoa varten. Itseohjautuvuutta tuetaan esimerkiksi QR-koodeilla, sekä kaappien ja laatikoiden sisältöä kuvaavilla lapuilla. Pöydät ja säilytystilat ovat liikuteltavissa, mikä tuo tilaan muunneltavuutta.


Koulu 5: Luokat 1-6, noin 400 oppilasta




Käsityön oppimisympäristöjen kehittäminen lähti liikkeelle peruskorjauksen ja uuden opetussuunnitelman myötä. Erityisesti tekstiilityön tilat olivat huonot ja teknisen työn tiloissa kalusteet olivat huonossa kunnossa. Suunnittelussa korostettiin erityisesti tilojen läheisyyttä ja näkyvyyttä ovelta ovelle. Tekstiilityön luokka siirrettiin toisesta kerroksesta teknisen työn tilojen viereen niin, että tilasta toiseen on kulkuyhteys käytävää pitkin. Remontti keskittyi tekstiilityön  työtapojentiloihin, teknisen työn työtapojen tiloihin uusittiin vain kalusteita.

Teknisen työn tilan toisessa päässä on konesali ja opettajan tila, sekä toisessa päässä maalaushuone ja kuumakäsittelytila. Teknisen työn tilan ovelta on näköyhteys käytävää pitkin tekstiilityön tilan ovelle. Käytävän varrella on tekstiilityön varasto. Tekstiilityön tila on uusi, hyvin varusteltu yhtenäinen tila. Tilojen läheisyys on yksi niiden parhaista puolista opetussuunnitelman mukaisen käsityön toteuttamisessa. 


Koulu 6: Luokat 7-9, noin 300 oppilasta




Aloite käsityön oppimisympäristöjen kehittämiseen lähti liikkeelle käsityönopettajasta, joka opettaa yksin kaikki käsityön työtavat. Hän siirsi tekstiilityön opetuksen teknisen työn työtapojen tilaan, koska tekstiilityön työtapojen tilat olivat huonosti toimivat ja eri rakennuksessa. Lisäksi koululla oli pulaa luokkatiloista, jolloin tekstiilityön luokka saatiin vapautettua muuhun käyttöön. Tekstiilityön opetus tapahtuu yhdistelmäluokassa puutyön kanssa muunneltavan työpisteen ansiosta. Ratkaisu on kuitenkin väliaikainen, sillä muutaman vuoden sisällä on tulossa uudet tilat, joita opettaja on ollut mukana suunnittelemassa.

Käsityötiloissa on perinteinen metallityön ja elektroniikan luokka, josta on kulku erilliseen kuumakäsittelytilaan. Kuumakäsittelytilan vieressä on pintakäsittelyhuone. Yhdistetyn puutyön ja tekstiilityön luokan ympärillä on ompeluhuone, opettajan koppi, oppilastöiden varasto, konesali ja puumateriaalivarasto.

Tekstiilityön opetuksen siirryttyä teknisen työn tiloihin, kaikki käsityön toiminnot saatiin samaan tilakokonaisuuteen, vaikka varsinaista tekstiilityön tilaa ei olekaan. Pieni tietokonehuone muutettiin ompeluhuoneeksi. Tilojen muutosratkaisussa on korostettu työturvallisuutta, toimivuutta ja käytännönläheisyyttä. Tilat tukevat monimateriaalisuuden toteuttamista, sillä kaikki koneet, laitteet, kankaat yms. ovat samassa tilakokonaisuudessa. Opettaja kokee, että tilaa on runsaasti. Ryhmä hajaantuu tiloihin töiden mukaan niin, että yhdessä tilassa ei ole kovinkaan montaa oppilasta.



Käsityön aineenopettajaopiskelijat
Miika Uljas & Sara Wendelius

Kommentit